Matkalla missiksi 2008: loppukiriä ilmassa?

Espoolainen yhä uuttuuttaan kiiltelevä kauppakeskus kylpee tammikuisessa auringonkajossa. Ulkoilma hellii pääkaupunkiseudun väkeä, mutta ihmeellisen reilu määrä väkeä on silti vaivautunut sisätiloihin. Alkamassa on Miss Suomi –kiertueen kolmanneksi viimeisen etapin toinen muotinäytös ja odotusta leijuu ilmassa. Eläkeläiset, koululaiset ja perheenemännät ostoskasseineen palkitaan vihdoin kello 17.05, kun Saara Hiivola tarttuu mikrofoniin ja kuuluttaa ensimmäiset missikandidaatit lavalle.

Kotimaiset catwalkit eivät ole koolla pilattuja. Perusmuotinäytökset vedetään kauppakeskuksien tapahtumalavoilla ja jos ovat ahtaita pukeutumistilat (4x4 metrinen koppi kymmenelle missille ja keski-ikäiselle missimammalle) niin ahdasta on myös lähes postimerkin kokoisella lavallakin. Keinahtele siinä nyt sitten itsesi esiin kun joku on vielä päättänyt parkkeerata lapsensakin lavan reunalle kapeimpaan kohtaan istumaan. Mutta sitä se on, mahdollinen tuleva mallina oleminenkin: nopeita vaatteiden vaihtoja ahtaissa tiloissa ja sitten vaan takaisin lavalle ja hymyilemään. Että sellaista glamouria!

Suomalaiset voivat syystäkin olla ylpeitä tämän vuoden missiehdokkaistaan: taso on huikean kova. Kun ahtaalle lavalle on selvitty halutaan siellä pysyäkin. Kaikki missiehdokkaat osaavat tänä vuonna esiintyä. Kaikki ovat kauniita, upea-kinttuisia ja säteileviä. Ja kyllä kansa muistaa: kaikille misseille taputetaan ja jopa hurrataankin tasaisen uupumatta. Numerolla yksi kilpaileva Satu Tuomisto on Akaan lahja Suomen missitaivaalle. Säihkyvä Satu on näyttävä valmis missipaketti lähetettäväksi mihin tahansa päin maailmaa. Sopusuhtaiset mitat tekevät missikymmenikön pisimpiin kuuluvasta Sadusta siron ja selkeän esiintyjän. Sellaista kävelyä kelpaa opettaa muillekin! Kävellä osaa myös numero kaksi, Hanna-Maria Manner. Jossakin kirjoitelmassa naapurintytöksi luonnehdittu Hanna-Maria on kaukana ainakin minun naapurini tytöistä. Hän on lavalla hyvin itsevarma ja ryhdikäs olemus kantaa Hanna-Mariaa aina viimeisiin loppukiitoksiin saakka. Hän on selkeästi koko ajan parantanut olemistaan ja matka hienosti sujuvaa finaalia varten alkaa olla valmis.

Jos Hanna-Maria ja Satu ovat kokeneita, tepastelee heidän perässään kohtuullisen kokemattomana, mutta hyvin petranneena porukan luonnonlapsi Jenna Konkola. Naisellinen Jenna tietää valttinsa ja osaa tuoda ne hyvin esille saaden nuoremmalta miesyleisöltä selkeää hyväksyntää. Sellaisilla valteilla on hyvinkin merkitystä edustuskaunotarta etsittäessä. Ja ei kun lisää edustuskaunottaria lavalle! Susanna Mustajärvi, Johanna Ahlbäck ja Katariina Orimus ovat kaikki niin kauniita ja edustavia että tuomariston tehtävän mahdottomuus alkaa hiljalleen muotoutua mielessä. Kolmikko kuuluu entisen missikouluttajan suosikeihin myös, eikä syyttä: Susannan reipas kävely, Johannan viettelevä sensitiivisyys ja Katariinan uskomattoman kauniit silmät ja suloinen hymy tietäisivät paikkaa kärkikolmikossa missä tahansa kotimaisessa missikisassa.

Mutta lisää vettä myllyyn. Numero seitsemän, Hanna Virkki kuului vielä viikko sitten porukan huomaamattomiin. Viikon kiertue on kuitenkin tehnyt ihmeitä: Hannan luonteva olemus ja esiintyminen kannattaa pistää merkille finaalia varten. Kahdeksikko, Mariel Mettälä on jo vedonlyöjien kuuma nimi ja ei hän kauaksi jää espoolaistenkaan suosikkimissistä. Upeat sääret ja kauniit silmät tuovat Marielia tummien tyttöjen sisääntulosta hyvin esille. Esille pääsee myös numero yhdeksän. Åsa Rehnstrand on vaikuttava ilmestys, jonka näyttävä olemus ei jää huomaamatta. Porukan ehdoton mallilupaus on numero kymmenen. Jaana Taanilalle istuvat niin erikoinen uima-asu kuin lähinnä kunnalliskodin mummoille suunnitellut jakkupuvut tai haalatit, joihin missiehdokkaita on verhoiltu.

Siinäpä ne, kymmenen Suomen kauneinta naista. Tässä kymmenikössä erot ovat pieniä ja loppujen lopuksi lähinnä makukysymyksiä. Mutta hetkinen, eikö yhden missin toinen silmä karsasta hiukan? Ja pömpöttääkö tuolla yhdellä masu ehkä luvattoman paljon? Ja miten tuossa vierekkäin seisovista toinen näyttää niin leveältä? Jännitystä ja ruodintaa jäänee siis kotikatsomoiden sunnuntai-illallekin.